Venäjän hyökkäys Euroopan vilja-aittaan Ukrainaan on aiheuttanut syystäkin huolestumista. Mistä Suomeen saataisiin ruokaa, jos tänne hyökättäisiin? Vaikka asiaan liittyy montakin epävarmuustekijää ja huolenaihetta, on perusasia mietitty valmiiksi. Suomen maataloudella on valmius toimia poikkeusoloissakin.
Poikkeusolojen lainsäädäntö mahdollistaa maataloustuotannon ottamisen valtion haltuun. Lainsäädännöstä on olemassa useita eri tasoja, joista yksi oli käytössä pari vuotta sitten Covid-19 pandemian seurauksena. Vielä pahempaan tilanteeseen voitaisiin joutua vaikkapa tilanteessa, jossa öljyn tuonti Suomeen loppuisi kokonaan, lannoitteita ei olisi enää saatavilla, tai Suomessa sattuisi vakava ydinonnettomuus. Maatalouden ”valtiollistamisen” lähtökohtana on, että ns. normaali yksityinen maatalous ei pysty enää toimimaan.
Poikkeusolojen maatalous perustuu vap-järjestelmään. Vap-järjestelmässä kunta esittää Puolustusvoimille yksittäisiä reservissä olevia maanviljelijöitä varattavaksi maataloustuotannon käyttöön poikkeusoloissa. Käytännössä tämä tapahtuu muutaman vuoden välein lähetettävillä luetteloilla. Luetteloista Puolustusvoimien alueellinen esikunta hyväksyy sopivaksi katsotut reserviläiset. Käytännössä alle 40-vuotiaita henkilöitä ei vap-käyttöön juurikaan sallita, koska heille on ensisijainen käyttömuualla. Myöskään yli 60-vuotiaita ei listoilla ole, koska heidät on siirretty jo nostoväkeen pois armeijan järjestelmistä. Käytännössä vap-viljelijät ovat 40-60 -vuotiaita varusmiespalveluksen suorittaneita maanviljelijöitä.
Vap-viljelijäksi nimetyksi tuleminen merkitsee, että ei ole toistaiseksi armeijan rivissä. Silloin ei tule enää kutsua kertausharjoituksiin, eikä sotilasarvo todennäköisesti enää muutu. Eikä pahimmassakaan tilanteessa tule kutsua armeijan leipiin.Vap-viljelijäksi varaamisesta voi kieltäytyä samoin perustein, kuin voi kieltäytyä kertausharjoituksista. Käytännössä vap-viljelyys voi merkitä joillekin vapautusta sotilaspalveluksesta vain kasvukauden ajaksi.
Vap-varattujen nimet ja lukumäärä eivät ole luonnollisesti julkista tietoa, mutta pääsääntöisesti voi todeta, että ryhmään kuuluvat kaikki tuohon 40-60 vuoden ikähaitariin kuuluvat karjatilalliset, sekä valtaosa viljatilallisista. Kotikunnassani jokseenkin puolet kaikista aktiiviviljelijöistä on varattu vap-käyttöön.
Henkilökohtaisesti jouduin mukaan vap-järjestelmään 1980-luvulla siirryttyäni silloisen Maatalouskeskuksen palvelukseen. Tehtäväalueena oli toimia Mäntsälän alueen viljelypäällikkönä. Sittemmin toimintamalli kehittyi niin, että kunnan maataloussihteeri toimi järjestelmässä vastuullisena viranhaltijana, ja itse olin vap-varattujen vastuuhenkilönä. Toiminta oli organisoitu niin, että jokaiselle kylälle oli varattu omat vap-viljelijänsä, ja heille oma ryhmänjohtajansa. Heidän vastuullansa oli pyörittää kotikylän maataloutta yhdessä maatilojen oman työvoiman kanssa. Käytännössähän tuolloin maatiloilla olisi omasta takaa käytettävissä lähinnä yli 60-vuotiaat ja alle 18-vuotiaat henkilöt. Vap-henkilöstölle ilmoitettiin heidän varauksestaan ja koko porukalle järjestettiin koulutustilaisuuksia.
Suunnittelun lähtökohdaksi annoimme oletuksen, että peltoja tulisi pystyä viljelemään ja karjaa hoitamaan kaksi vuotta ilman uusienlannoitteiden ja polttoaineiden toimituksia. Toimintaa varten kartoitettiin kylän polttoainevarastot, polttoaineiden määrän,viljavarastot, sekä varastossa olevat lannoitteet. Koneiden osalta oli oletuksena, että kaikki 5 vuotta uudemmat traktorit olisi otettu Puolustusvoimien käyttöön, jolloin vap-järjestelmä joutuisi toimimaan vanhemmilla koneilla. Kaikki kylän koneet olisivat vap-järjestelmän käytössä. Kaikkia kylän peltoja ei olisi pystytty puolitetuilla tuotantopanoksilla viljelemään, mutta resurssitehokkaimmin viljeltävissä olevat peltolohkot kuitenkin. Myös satotasoista olisi jouduttu tinkimään. Näin olisi varmistettu vaadittujen elintarvikkeiden tarvittava tuotanto.
Onneksi Suomen vap-järjestelmää ei ole tarvinnut testata käytännössä. Meillä on kuitenkin hyvät lähtökohdat tuottaa omat elintarvikkeemme kaikissa olosuhteissa. Peltoa Suomessa on n. 0,5 hehtaaria asukasta kohden. Sillä pystyy tuottamaan ruoan yhdelle asukkaalle myös luomutuotantona ilman lannoitteita ja tuontipolttoaineita.
PS. Tuntemattoman valokuvaajan ottamassa kuvassa on tuhotun venäläisen T-72 panssarivaunun tykkitorni, joka lienee räjähdyksen vaikutuksesta lentänyt ukrainalaiseen syysvehnäpeltoon keväällä 2022. Kesän aikana syysvehnä on kasvanut sen ympärille.
Comments