Saako aktiivisella maanviljelijällä olla lisätuloja

Nykyisessä maatalouden tukijärjestelmässä maanviljelijän edellytetään täyttävän aktiiviviljelijän ehdot ja edellytykset. Käytännössä ehdot koskevat ainoastaan maatalouden harjoittamiseen liittyviä asioita. Mitä tehdään maatalouden lisäksi, ei kiinnosta maataloustukihallintoa. Samat perusedellytykset koskevat niin vuotuisia peltoalatukia, kuin harvemmin haettavia investointiavustuksia ja sukupolvenvaihdoksen tukijärjestelmää.

Edellä mainittujen rakennetukien osalla vaadittava tulotaso, kannattavuus ja muut tunnusluvut pitää toteutua ainoastaan alkutuotannoksi laskettavalla perusmaataloudella. Siten esimerkiksi metsästä saatava puunmyyntitulo tai leikkuupuimurilla tehtävä koneurakointi ei paranna maatilan tunnuslukuja harkittaessa ns. starttirahan myöntämistä aloittelevalle maanviljelijälle.

Aktiiviviljelijän yleisen statuksen määrittäminen on taas ajankohtaista, kun sen perusteita pohditaan uudelle tukikaudelle.Samalla on vaadittu, ainakin somekommenteissa, aktiiviviljelijän käsitettä tiukennettavan niin, että alkutuotantona harjoitetun maataloustulon lisäksi tulisi huomioida myös viljelijän muut tulot, mutta rasittavana tekijänä. Rakennetukien osalta tämä huomioiminen olisi negatiivinen sillä tavalla, että kaikki lisätulot vaikuttaisivat kielteisesti aktiiviviljelijän statukseen. Asiassa mentäisiin takaisinpäin, koska menneinä vuosina järjestelmä oli juuri sellainen, että investointi- ja sukupolvenvaihdosavustusta myönnettäessä otettiin huomioon maatalouden alkutuotannon suhteellinen osuus maanviljelijän kokonaistuloista. Mitä enemmän oli lisätuloja varsinaisen maatalouden lisäksi, sitä vaikeampaa oli avustuksen saaminen.

Hurjimmillaan ollaan vaatimassa, että jatkossa aktiiviviljelijällä ei saisi olla esimerkiksi palkkatuloja lainkaan. Koskisiko tämä myös luottamushenkilöpalkkioita maamiesseuran kokouksista tai MTK:n EU-avustajatoiminnan palkkioita? Tuskin sentään. Mutta missä olisi se raja, kuinka paljon palkkatuloja saisi olla? Yksi looginen raja voisi olla, että aktiiviviljelijällä tulee olla maatalouden verotettava ansiotulo suurempi, kuin mitä ovatveronalaiset palkkatulot. Käytännössä tämäkin linjaus toisi epäoikeudenmukaisia ratkaisuja, koska maatalouden verotettavat tulot ovat tyypillisesti poikkeuksellisen pieniä juuri ensimmäisinä yrittäjävuosina.

Jos maanviljelijällä ei saisi olla palkkatuloja, niin saisiko kuitenkin olla metsätuloja? Ehdoton kielto romahduttaisi maatalousavustusten saajien lukumäärän lähes nollaan, koska satunnaisia metsätuloja on lähes kaikilla maatiloilla. Tai ehkä tämä onkin hard core-linjan tavoite. Jos maataloustukia saisi vain ”metsättömät” maatilat, joilla ei ole lainkaan palkkatuloja, riittäisi nykyisestä tukipotista jaettavaksi melkoiset määrät riihikuivaa niille harvoille jäljelle jääneille. Jos vielä linjataan aktiivitilan ulkopuolelle kaikki maatalouden ulkopuolinen muu yritystoiminta, esimerkiksi koneurakointi vieraalle, jäisi Suomeen arviolta alle viisi sataa tukikelpoista aktiivitilaa.

Jos sallitte, niin lopuksi hieman sarkasmia. Aktiivitila-anarkisteille ei ehkä edellä mainittukaan riittäisi. Tuossa 500:ssa, kun on tiettävästi joitakin hyvää tulosta tekeviä maatiloja, jotka ovat maksaneet vuosien mittaan kaikki velkansa pois. Mahdoton ajatus. Kyllä aidolla aktiiviviljelijällä pitää olla velkaa vähintään kaksi kertaa maatilan liikevaihdon verran, tai ainakin se maksimi, mitä pankki voi myöntää. Näitä riittävän velallisia ja kaikki muut ehdot täyttäviä olisi Suomessa arviolta 300 maatilaa. Edellisten lisäksi rajatussa kolmessa sadassa olisi luotettavien tiedustelulähteiden mukaan myös viljatiloja. Ja viljatilathan ovat tunnetusti kaikki harrastetiloja, eikä sitä voi sallia, että tosijussien ryhmään kuuluisi sellaisia näpertelijöitä. Näiden perusteltujen rajausten jälkeen jäisi tukikelpoisten aktiivitilojen ryhmään noin 100 maatilaa. Jos jaettavaa tukipottia on edelleen se nykyinen 2 miljardia euroa, alkaa jäljelle jääneiden maatilojen talous olla kohtalaisessa kunnossa.

Joskin maatalouspolitiikan tärkein tekijä, maantieteellinen rajaus,on vielä tekemättä. Sillähän täytyy olla luonnollisesti merkittävä vaikutus aktiivitilan tukikelpoisuuteen. Jotta maantieteestä kinastelemisen sanallista arkkua ei tarvitse turhaan avata ja loputtomasti vääntää, voitaneen mennä suoraan lopputulemaan, että aktiivitilan statuksen saamiseksi pitää maatilan talouskeskuksen sijaita joko Lapuan tai Mäntsälän kunnissa. Ne kun ovat historiassa hyviksi havaittuja pitäjiä. Joskaan Mäntsälässä ei taida olla yhtään edelliset ehdot täyttävää maatilaa, eikä Lapuallakaan aktiivitila-asia taida selvitä painimatta. Lienee parasta pitää tukikelpoisten aktiivitilojen määrittämisen ehdot nykyisellään.