Kansallisena veropäivänä on taas ihmetelty kansalaisten verotettavia tuloja. Vaan missä luuraavat maanviljelijät eniten ansaitsevien suomalaisten listoilla? Ovatko he piilossa, vai eikö heitä vaan ole sillä tulotasolla olemassa? Kiinnostaako verotulot viljelijöitä, vai onko 1000 suurinta maatilaa hehtaaritietoineen oikeasti kiinnostavampi lukemisto? Seuraavassa yhdistelin kahta em. luetteloa, yli 120.000 euroa ansainneet henkilöt versuspinta-alaltaan Suomen 50 suurinta maatilaa. Kenenkään henkilökohtaisia tietoja ei tule näkyville.
Perustellusti voidaan ajatella, että kovasti työtä tekevät, ja järkevästi riskiä kantavat ammattilaiset olisivat näkyvästi edustettuina hyvätuloisten yli 120.000 euroa vuodessa ansainneiden suomalaisten ryhmässä. Vaan eipä ole tänäkään vuonna tullut vastaan kuin muutama edustaja tuossa ryhmässä. Osaltaan tämä johtunee siitä, että tuloksentekokykyisten maatilojen tulos jaetaan kahdelle tai useammalle henkilölle, on sitten kyseessä: mvl-maatila, maatalousyhtymä, kuolinpesä tai maatalousosakeyhtiö. Todella hyvätuloisten ryhmään voitaisiin kait katsoa yli 500.000 vuodessa ansaitsevat henkilöt, mutta niissä tanssiaisissa ei tapaa yhtään viljelijäedustajaa. Tai no, onhan heitä, mutta päätulot lienevät tulla heidän muusta liiketoiminnastaan. Paikallisesti tarkasteltuna isot metsänomistajat näkyvät monesti verolistoilla enemmän, kuin esim. isot karjatilat. Samoin voisi ajatella, että osakeyhtiömuotoon siirretyt maatilat tekisivät kovaa tulosta omistajilleen, mutta eivät näy onnistuvan hekään muita viljelijöitä paremmin. Muutoin suurimpien maatilojen siirtyminen osakeyhtiömuotoon lisääntyy hiljalleen. 50 peltoalan perusteella suurimmasta maatilasta osakeyhtiömuodossa oli 24 maatilaa.
Keskimäärin suomalainen maatila ansaitsee verotettavaa tuloa n. 15.000 € - 18.000 € vuodessa. Se on tietty laskennallinen keskiarvo, mikä ei välttämättä kerro totuutta, mutta kertoo se jotakin. Ei näillä tuloilla verokalentereihin päästä. Jos maito-, tai viljatilalla ei ole tehty viime vuosina merkittäviä investointeja, on niiden verotettava tulo tasolla 10-20% liikevaihdosta. Jos isoja investointeja on tehty, joista on syntynyt merkittävästi tuloverotuksen poistopohjaa, on verotettava tulo silloin n. 5–10% liikevaihdosta.
Kun lähtökohdaksi otetaan viljatilan liikevaihto n. 1.000 €/ha ja verotettavan tulon osuudeksi 15 % liikevaihdosta, päästään johtopäätökseen, että viljatilan peltopinta-alan tulee olla vähintään 800 ha, jotta päästään yli 120.000 euron hyvätuloisten listoille. Tämä sillä oletuksella, että maatilan tulosta ei jaeta usealle viljelijälle. Em. ryhmään olisi viime vuonna päässyt Suomen suurimmista viljatiloista peltoalan perusteella vain kolme maatilaa. Niistä on yksi osakeyhtiömuodossa ja kaksi toimii mvl-maatilana. Tilakohtainen vaihtelu on toki suurta. Toivottavasti jaksetaan muistaa verosuunnittelun perussäännöt mm. vuotuisten poistojen ja lainojen lyhennysten suhteesta.
Maitotilalla 120.000 euron verotettavaan tuloon päästään tyypillisesti n. 130 lehmän 2 robotin maitotilalla. Toki on maitotiloja, joilla tuohon verotettavan tulon tasoon päästää jo alle 100 lehmän tuotannollakin. Maitotilan tulo jaetaan lähes aina ainakin kahdelle viljelijälle. Silloin lehmiä tulisi ollavähintään 230 lehmää (keskilehmälukuna), jotta molemmille maatilayrittäjille jäisi laskennallisesti tuo 120.000 euron verotettava tulo.
Useimmilla maatiloilla tilanne on sellainen, että jos kone- ja rakennuskanta pidetään uudehkona, ei verotettavaa tuloa silloin synny. Ja toisin päin käännettynä, jos maatilasta otetaan merkittävästi käyttövaroja yksityistalouteen, joudutaan näyttämään verotettavaa tuloa, eikä rahaa ole enää verojen maksun jälkeen investointien tekemiseen. Toisaalta välillä korkeaa verotettavaa tuloa joutuu näyttämään olosuhteiden pakosta. Silloin kun kaikki rahat menevät velkojen lyhentämiseen, ei jää varoja tuotantopanosten hankintaan, eikä vähennyksiä tuloverotukseen ja verotus nousee korkealle. Maatilayrittäjällä on samaan aikaan korkeat lyhennykset ja hurjat verot.
Kuitenkin perusolettama on, että menestyvä maatilayritys tekee tulosta ja tulosta tekevä maatila maksaa veroa. Toki vain kohtuudella. Osakeyhtiömuotoisilla maatiloilla tuloksenteko on erityisen vaikeaa osoittaa, koska niissä myös yrittäjien itse tekemä työ kirjautuu automaattisesti palkkoina menoihin. Tämä on usein pettymys, kun sitä ”verovapaata” osinkoa ei ensimmäisinä vuosina synnykään. Toisaalta osakeyhtiömaatila tulee paremmin toimeen isojen lainanlyhennysten kanssa ilman verokarhun puraisua.
PS. Kiitos KM suurimpien maatilojen listoista.
Comentários