1980-luvulla tuli toimittua pari vuotta paikallisen Nuorten tuottajien puheenjohtajana. Silloisen tavan mukaan nuorten puheenjohtaja valittiin tuottajayhdistyksen hallitukseen hankittuaan muutaman vuoden kokemusta ”nuorten puolella”. Niin minullekin ehdotettiin, että olisinko käytettävissä tehtävään, mihin ilmoitin suostuvani. Asia oli varmistettu tuottajayhdistyksen puheenjohtajalta, että mitään estettä ei asiaan liittynyt. Seuraavassa syyskokouksessa tulikin esitys valinnastani hallitukseen, ja sain kannatusta niin nuoremmilta kuin vanhemmiltakin kokousedustajilta esitykselle. Kunnes puheenvuoron otti eräs arvostettu vanhemman polven maidontuottaja. Hän sanoi ykskantaan, että ”ei Keskistä voida valita yhdistyksen hallitukseen, kun hän ei ole oikea maanviljelijä”. Laskeutui syvä hiljaisuus. Lopulta kokouksen puheenjohtaja ehdotti, että voidaanko nuorten ehdotusvalinnastani vetää pois, niin päästään kokouksessa eteenpäin. Niin tehtiin.
Sen jälkeen olen pohtinut, että mikä on se oikea maanviljelijä ja miksi minä en sitä ollut? Olin tuolloin 3-kymppinen keskikokoista suuremman nautakarjatilan viljelijä ja aktiivinen metsätöiden tekijä. Miksi se ei riittänyt MTK:n luottamustehtävään? Olin toki hiljattain siirtynyt palkkatöihin silloiselle Maaseutukeskukselle, mutta maanviljelijän töitä tein sen lisäksi vähintään yhden henkilön vuosityön verran, enemmänkin. Olinko väärän pankin asiakas, vai olinko tukenut väärää ehdokasta jossakin vaalissa, tai oliko naama vaan vastenmielinen? Ilmeisesti en ollut myöhemminkään oikea maanviljelijä, koska sen jälkeen en ole saanut kutsua mihinkään MTK:n luottamustehtävään, vaikka jäsenenä olin koko viljelijäurani ajan ja aika aktiivisesti osallistuin vuosikokouksiin. Mielellään olisin lähtenyt mukaan. Muutoin tein aktiivista yhteistyötä MTK:n kanssa niin paikallisella, maakunnallisella, kuin valtakunnallisellakin tasolla.
Samaa keskustelua siitä, kuka on oikea maanviljelijä, käydään nykyäänkin ihan virallisesti, kun valmistellaan EU:n uutta tukikautta. Kenelle peltoalatuet kohdennetaan? Saadaanko tuet hehtaarien perusteella niin kuin jo pitkään on ollut tilanne, vai jaetaanko ne myyntiin saadun sadon perusteella, niin kuin ennen vanhaan ennen Euroopan Unionia oli tapana tehdä? Halutaanko tukea perhemaataloutta, vai tuetaanko ruoantuotantoa, jolloin tuen saajina voivat olla muutkin kuin vain maatilat ja maanviljelijät. Ruokaa kun tuotetaan jatkossa monessa muussakin paikassa, kun vain maalla. Termien kanssa pitää olla tarkkana.
Suomen nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa on linjattu maataloustukia kohdennettavan jatkossa nykyistä enemmän ruoantuotantoon, erityisesti aktiiviseen ruoantuotantoon. Myös uuden EU:n komission on arveltu kannattavan hehtaaritukien sijasta tuotantoon ja sen tulokseen sidottua maataloustukea.Mielellään tämän näkisi tarkoittavan sitä, että ensisijaisesti tuetaan perheviljelmiä ja juuri niitä perheviljelmiä, joiden toiminta on aktiivista ja joilta saadaan maataloustuotteita markkinoille.
Perheviljelmän määritelmän tärkeimpänä edellytyksenä on maatalousyrittäjäperheen jäsenten työn arvo suhteessa palkattuihin työntekijöihin. Perheenjäsenten työn arvon tulee perheviljelmälläolla suurempi kuin mitä on palkattujen työntekijöiden tekemän työn arvon. Perheviljelmä voi siten olla hyvin suurikin, kunhan siellä yrittäjäperheen jäsenet ovat aktiivisesti mukana toiminnassa.Työn arvon määrittäminen ei ole kovinkaan hankala tehtävä, sehän tehdään jo nyt esim. kaikissa spv- ja investointilaskelmissa.Työn arvoja ei voi laskea suoraan euroa per henkilö, vaan laskelmissa tulee huomioida, että perheenjäsenten työn arvo on päivää kohden suurempi kuin palkatulla henkilöstöllä. Nyrkkisääntönä voisi olla, että emännän ja isännän vuotuinen työn arvo on kaksinkertainen palkatun työntekijän työn arvoon. Näin siksi, että heidän työpäivänsä on yleensä pidempi ja työ sisältää enemmän johtamistyötä ja riskin ottamista kuin muilla. Näillä edellytyksillä maatila on vielä perheviljelmä, vaikka rakennetaan uusi navetta, jossa työskentelevät yrittäjäpariskunnan lisäksi 4 palkattua kokopäivätoimista työntekijää. Maitotilalla olisi tuolloin n. 300 lehmää. Jos maatilalla on viljelijänä sisaruksia, tai eri sukupolvia mukana remmissä, voivat perheviljelmät olla hyvinkin suuria.
Maatilojen pienemmässä päässä aktiivinen perheviljelmä voi vielä olla sellainen viljatila, jolla pääosa tulosta tulee metsätaloudesta, palkkatyöstä, tai koneurakoinnista, kunhan alkutuotantomaatalouden toiminta on aktiivista ja tuottaa maataloustuotetta myyntiin. Se, kuinka edellä mainituista tulolähteistä saadut tulot jakautuvat keskenään, ei ole nähdäkseniniinkään merkityksellistä. Vain maatalouden osuudella on merkitystä.
Tarkemmin olen käsitellyt aktiivisen perheviljelmän määrittelyä aiemmassa blogissani 16.4.2021.
Comments